Myrskyennustetta oli siirretty jo pariin kertaan ja näytti siltä, että suunniteltu lento korpikentältä valvotuille, isoille kentille (EFTP ja EFTU) onnistuisi sittenkin, kunhan vain lähdettäisiin ajoissa liikenteeseen. Suunnitelmassa oli lentää Nummelasta Pirkkalaan ja katsoa etelästä saapuvaa keliä uudestaan siellä. Jos sää vielä sallii, niin Pirkkalasta Turkuun ja sieltä sitten takaisin Nummelaan, ja jos ei, niin sitten kiireen vilkkaa takaisin Nummelaan.

Aamulla aikaisin vielä säiden tsekkaus, notamit, ilmatilan varaukset ja tietysti eväät! Kentälle ja koneen tarkastus ja tankkaus sekä suunnitelmien teko: VFR-lentosäännöt, tuosta Kiikalaan ja siellä voisi nousta korkeammalle, Räyskälän yli ja n. 10 min ennen EFTP:n TMA:ta selvitys tutkalta TMA:lle ja aikanaan VIILAn kautta kentälle. Sen verran myötätuulta, että lentoaika-arvio 42 min. Suunnitelman aktivointi tehtiin puhelimella ACC:lle klo 9:00 odotuksessa 04 A ja 3-pyöräisemme renkaat irtosivat Nummelan kamaralta 9:03. Keli oli odotetun tuulinen ja turbulenttinen, mutta näkyvyys kyllä odotettua huonompi, kuin lonkerotuoppia olisi tuijottanut läheltä, janottikin, oli kuuma. Tultiin Räyskälän jälkeen jo alemmaksi ja yritettiin hahmottaa kartasta bongattuja maastokohtia ja löytää junaratojen risteys ja Toijala, kyllä se junarata vastaan tulee, kun vaan ajelee pohjoiseen. Takatuuli tuuppasi vauhtia Ikarukseen kuin lisäturbo. Toijala näkyvissä ja torniin yhteys: ”Pirkkalan Torvi, Unicorn 656 kohta Toijalan tasalla 1700 ft, tiedotus India, QNH 1004, pyydän lähestymisohjeita.” Saatiin selvitys oikeanpuoleiselle perusosalle kiitotie 06 VIILAn kautta 1500 ft tai alle. Tuuli oli 080 ja 14 kt, puuskat jotain enempi, mutta onneksi lähes kiitotien suuntaista. Reipasta vauhtia vaan sileenä ja laippoja päätettiin ottaa vasta kynnyksen jälkeen, jos siltä tuntuisi. Kone asettui nätisti keskiviivalle ilman sen kummempaa veivausta, Juliestista ulos ja torni osoitti meidät kentän ”itäpäätyyn” parkkiin (APN 2). Kainalot olivat jo hiestä märkiä, oli avautumassa toistaiseksi tämän kesän kuumin päivä, lähtiessä Nummelassa oli jo helleraja saavutettu, myös ohjaamon ulkopuolisessa ilmatilassa.

Kone parkkiin, huikka vettä ja kelien tsekkaus. Ei ole sen kummempaa kuin lähtiessä, eiköhän tässä Turkuun päästä. Vielä kartoista tarkistuksia, miten ihmeessä löytää LIMPU eli ulos EFTP:n lähialueelta. Kasteltuamme kuivuneet ruohotupot hallin takanurkalla, hypättiin koneeseen ja eikun selvitys eteenpäin kohti Turkua: ”Oscar 656, jätä lähialue LIMPUn kautta 1200 ft tai alle, koodaa 5571” ja saatiin valita, joko lähdettiin Julietista vai rullattaisiinko Limaan asti. Juliet kuulosti molempien korvaan paremmalta ja pers’tuntumalta arvoitiin, että Ikarus irronnee ennen 24:n reuna-esteitä tähän vastatuuleen. LIMPUn löytäminen olikin vaikeampaa, ”Se on joku kahden tien risteys tuolla noiden järvien vai mitä nuo on niin tuolla puolen!” Saakeli, siellä oli niiden pusikoiden keskellä toistakymmentä sellaista tietä -onneksi oli navigaattori avittamassa arpomista. Usein ilmoittautumispisteiden kohdalle on rakennettu ABC:n majakka, mutta ei tämän, mutta tässä se nyt sai luvan olla: ”Oscar 656 LIMPU ulos, 1500 jalkaa!” ja saatiin paikallinen kuittaus: ”Oscar 656, Torni, Se on morjenttes!” Tavattiin ”Morjenttesia” muutaman kerran, vain yhdellä kertaa oli tangetti painettua, toivon niin. Nauratti! Kuunneltiin vielä hetki taajuutta, ulkomaan pilotit eivät ihan taipuneet kuittaamaan samoin…

Peltoja, peltoja, peltoja, joki… vähän jos otetaan oikealle, niin nähdään varman Oripää ja se iso järvi siinä sen oikealla, Pyhäjärvi, ei voi olla ajamatta ohi, 3500 ft niin näkee varmaan rannikonkin. Paitsi, tämä suttuinen keli ei näyttänyt maisemia kovinkaan pitkälle, ei näkynyt rannikkoa, ei Pyhäjärveä eikä edes Oripäätä. Olin jo varma, että EFOP on pistetty ketoon, kunnes tupsahti lähes säikäyttäen näkyviin oikean siiven alta. Taajuus oli ollut hiljaa ainakin sen 10 min, mitä oltiin sinne hihkuttu ja kuunneltu vastausta kuin radiologit yrittäessään löytää signaaleja älykkäästä elämästä avaruuden kohinaa kuunnellessaan. Tulos sama, ei vastausta.

Turussa APP ja TWR on molemmat samalla taajuudella (ATIS sanoi niin), niin ei tarvinnut arpoa. Tultiin kyllä sen verran alas, että ajettiin TMA:n ali ja pyydetiin Turun tornilta selvitys, ”Liity myötätuuleen 08 OJANEn kautta, 1200 ft tai alle!” Selevä homma! Turussa ne osaavat homman, kaksi tietä lähestyvät selvästi toisiaan, risteys, muutama rakennus ja ABC:n keltainen torni -tämän se on pakko olla: ”Oscar 656 OJANEn sisään 1200 ft!”

Nummelan jälkeen nämä näyttävät niin isoilta kentiltä, että helposti hämääntyy etäisyyksistä ja korkeuksista. Tuuli oli 11 kt ja lähes kentän suuntainen, niin ajettiin edelleen vauhdilla kynnykselle saakka (takaa oli tulossa joku meidän kolmipyörää nopeampi raketti), siinä sitten pieni nopeuden hidastus, pikkuisen laippoja ja keskiviivalle lähes sukkasillaan. Deltasta ulos ja torni kyseli, että mihin halutaan parkkiin. Eihän sitä sellaiseen ole tottunut, mutta jos ykköspaikalle. Käytiin jaloittelemassa ja ihmettelemässä isoja koneita, nyt siellä oli aktiviteettia jokseenkin. Jos kahville haluaa, niin tornin alapuolella ovessa on ohjeet. Syötiin banaanit ja tsekattiin jälleen sää ja polttoainetilanne. Lämpöä virallisen mittarin mukaan +30 °C, aikalailla trooppinen keli. Vähän lähtömme jälkeen mittasivat kesän ennätyksen sinne, 32,8 °C. Ennustettua kovempaa on tuuli, joten ei jäädä aikailemaan, polttoainetta vielä reilu 2 h.

Saatiin selvitys EVEKEn kautta pihalle ja sieltä reitille. Sinne löytää jotenkin helpommin kuin LIMPUun, 24 jälkeen oikea kaarto, niiden kaikkien mastojen välistä ja vankilan vasemmalta puolen suoraan sen lammen (Littoistenjärvi) yli ja eikun vaan sinne saakka, missä mereltä tulee kaksi kapeaa vuonomaista uloketta ja se on heti se niiden jälkeinen niemi ja siellä parin tien risteys, junarata jää vasemmalle, kaartaa siinä justiinsa.

Sitten alkoikin reissun jännittävin pätkä. Nokka kohti Saloa, siitä pääsee korkeammalle ja siitähän sitä motaria mukaillen näkyy kohta Kiikala ja edelleen alkaa hahmottua oikealla Lohjanjärvi ja etuvasemmalla Hiidenvesi ja siellä jossain kotipesä -paitsi tänään. Suttuinen keli sumutti urakalla, alle 2400 jalkaa rytkytti kuin tivolissa ja alas kuin katsoi niin se sama lato näkyi ja pysyi siiven kohdalla hämmästyttävä pitkään. Autot menivät heittämällä ohi motarilla. Salon jälkeen noustiin reiluun 3000 jalkaan, mutta ei sieltä näkynyt mitään. Vastatuuli oli sen verran napakkaa, että kun oikein suunnattiin vasten tuulta, nokkaa ylöspäin ja vauhtia pienemmäksi ja 2 laipat, niin Skydemon näytti maanopeudeksi vaivaiset 1,7 km/h. Kotiin tultua tarkastus osoitti (otettiin ko. hetkestä kuvakaappaus), että navigaattorissa nokka osoitti jonnekin länteen, kun taas oikeastihan me ajettiin itään. Hah, meidän maanopeus oli siis negatiivinen, -1,7 km/h eli peruutettiin Ikaruksella. Nauratti hetken, kunnes tajuttiin, että tällä nopeudella menee aika pitkään Nummelaan. Laipat sisään, nokkaa hieman alemmaksi ja matkatehot -maanopeus kiikkui silti vain 90-100 km/h välillä, sentään positiivisella puolella.

Kiikala oli ihan hiljaa, samoin Nummela, samoin myös ohjaamo. Polttoainemittari on sen verran konservatiivinen, että vaikka molemmat oltiin katsottu tankkiin (reilu 2 h tähteenä) ja arvio pessimistiseksi matka-ajaksi oli 1 h 25 min, sitä alkoi miettiä hiljaa mielessään kaikenlaista, kun mittarin viisari lähestyi uhmakkaasti nollaa. Kuunneltiin EFNU ATIS jo Kiikalan kohdalla, ettei keli ole vielä ennättänyt muuttua huonompaan ja pitääkö ajaa Kiikalaan ja liftata sieltä. No ei, tuuli 100 ° ja 11-13 kt, puuskat vähän enempi. Ennätettiin tämäkin kuunnella pariin kertaan lähes samojen maitolaitureiden ollessa edelleen näkyvissä, mutta hitaasti hyvä tulee, niinhän ne sanovat ja siihen luotettiin. Suunniteltiin, että tullaan kuitenkin 04:lle laskuun ja jos metsä tekee liikaa puuskaa, niin sitten vaan ylös ja 09:lle uusi yritys. Sille ei ole tullut vielä laskettuakaan, pitää joskus varmaan treenata. Taas tultiin sileänä, pinnoissa piti olla jo jokseenkin herkempi käsi kuin pari tuntia aiemmin Turussa. Pientä sauvan heiluttelua ja siihen se asettui. Rullailu hallin eteen, soitto ACC:lle, kone sisään ja pesuhommiin -ei vielä kalsareita, vaan siivet ja tuulilasi. Polttoainetta oli vielä 15 litraa eli laskelmat ja tankkaukset olivat ihan oikein.

Vaikka maisemat eivät tällä kertaa juurikaan olleet kovin kaksiset ja tullessa liikkuivat varsin hitaasti, niin oli hyvää treeniä suunnistamiseen, laskelmien ja suunnitelmien tekemiseen, operointiin valvotuilla kentillä ja tornin kanssa keskusteluun.

Jos ei ole tullut vähään aikaan lennettyä valvotulle kentälle, niin tee se, on kivaa vaihtelua! Ota aikaa, tee hyvät suunnitelmat ennakkoon ja treenaa niitä vaikka jo kotona -ja toki aina kannattaa kilauttaa kaveri mukaan, kaksin nämä ovat aina mukavampia ja myös vähemmän stressaavia, kun on se toinenkin silmäpari katsomassa karttoja ja maastokohtia ja korvina kuuntelemassa radioliikennettä.